Tapasimme mieheni kanssa 2004 keväällä, ja kyllä se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mitä enemmän hänen kanssa aikaa vietin ja häneen tutustuin, tiesin että hän on minulle se OIKEA!! hänen kanssa haluan naimisiin,  rakentaa yhteisen kodin ja saada lapsia. Niinhän siinä kävikin että parin kuukauden päästä menimme kihloihin, mieheni syntymäpäivänä.. Kaikki olivat kuin ällikällä lyöty miksi etenemme niin nopeasti. Kun ilmoitimme menevämme vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin, oli opintomme vielä kesken, äitinin varsinkin yritti toppuutella, älkää nyt ihan vielä, oletteko varmoja, avioliitto on pysyvä!!

Mutta olimme löytäneet toisemme ja halusimme jakaa kaiken keskenämme, niin ilot ja surutkin, emme niin rakastuneina nähneet kun toisemme ja niinhän me menimmekin naimisiin lokakuussa 2005, häät olivat pienimuotoiset ja oikeastaan vain läheisimmille sukulaisille.

Vauva sai tulla heti, mutta ei käynytkään niinkuin elokuvissa, vaan ensimmäinen lapsi antoi hieman odottaa itseään, toiset kaksi onnistuivatkin heti ensi yrityksistä ja nyt olemme kolmen ihanan lapsen onnelliset vanhemmat.