Tänä aamuna tuli taas oksukin, kun masu oli tyhjä ja etova olo oli jo valmiiksi. Töissä on aika piina olla kun joutuu kakomaan vähän väliä, ainakin jos kahvi huoneessa piipahtaa, en nyt siedä kahvin hajua ollenkaan, ja viime raskaudessa join kahvia lähes koko odotusajan ilman minkäänlaista etomisen tunnetta. Mutta niinhän sitä sanotaan että jokainen raskaus on erilainen.

Voi kun pääsisin näiden piinaviikkojen ohi turvallisesti, niin tuon keskenmenon pelkokin alkaisi vähenemään. Tilaan varmaankin tuon sydänääni laitteen, se oli viime raskaudessakin ja oli kyllä ihanaa ja helpottavaa kuunnella välillä sitä jumpetta ihan kotisängylläkin.

Tosin vielä muutamaan viikkoon ei niitä sydänääniä saa kuulumaan millään laitteella.

Mutta tälläisiä ajatuksia tähän aamuun!

Mukavaa päivää kaikille!